Tänään sain tietää pesukoneen käytöstä ja mistä saan vaihtoraha, jos käteisellä maksava asiakas tarvitsee, lisäksi toinen työharjoittelia näytti missä eri roskikset ja postilaatikko sijaitsevat, laitoin kuivauskoneeseen pyyhkeitä ja ripustin kappoja kuivumaan, viikkasin pyyhkeet hyllyyn, tyhjensin kuivauskoneen vesisäiliön ja suodattimen, keitin ja tarjoilin asiakkaalle kahvin, olen tehnyt näin muinakin päivinä, en vain muista olenko jo kirjoittanut siitä, lakaisin taas hiuksia, pyyhin ale pöydän pölystä. Tännään oli minusta vähän tekemätön päivä, tekemättömämpi kuin eilen, ja muistran eilen seisoneeni myös vähän aikaa.
Olen huolissani näytöstäni. Kohta on kulunut viikko ja olen vasta jotenkin tutustunut paikkaan. Asiakkaitten autto ja vastaan otto tilaisuuksia on ollut, mutta joku on aina ehtynyt ensin. parikertaa on käynyt että minua on kehoitettu ottamaan asiakkaan takki, mutta asiakas on ehtinyt ensin. Olen tietoinen että ajattelen hyvin hitaasti, enkä siksi tajua tai reagoi ihan tavallisella nopeudella, ja siitä on jäänyt tänään vähän paha mieli. Haluan tehdä näytön pois ettei sitä tarvitsisi enää ajatella, mutta tämä tuntuu liian lyhyeltä ajalta, en tunne itseäni näyttö valmiiksi. Ehkä olisin valmiimpi jos työharjoittelu olisi ollut pidempään että olisin voinut oppia ja tutustua rauhassa. Toistaiseksi minulla on ollut vain kahtena päivänä sama ihminen, joka päivän uusi tuttavuus on aika rasittavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti