Olen huomannut, että olakseni hyvällä tuuleela työskennellessäni, minun tulee unohtaa kaikki muu ja keskittyä palveluun. Joskus unohtaminen on vaikeaa, joten muistutan itselleni että pääsen taas palvelemaan jotakuta ja se on kivaa. Lisäksi hymyilen hetken yksikseni, ennen palvelu tilannetta, sillä hymyily saa hyvälle tuululle.
Minulla on ajoittain niska tai alaselkä kipeä. Niska tulee helposti kotonakin kipeäksi, sillä olen kyyryssä aikapaljon. Selästä olen epävarma, mutta minulla on tunne että se tulee lähinnä työ oloista, sillä en aina muista seistä oikein. Hiuksialeikatessa ranteesa tuntuu ikävältä enkä ymmärrä mitäteen väärin. Minä muistelen tarkailleeni ja ehkä jopa kysyneen ranteen asennosta, mutta en vieläkään ymmärrä. Kukaan ei myöskään ole sanonut, että pitäisin rannettani jotenkin väärin.
Amistylessä voi säädellä korkeuksia kun seisominen menee vaikeaksi. Asiakastuoleja voi nostaa ja laskea, lisäksi meillä on satulatuoleja joissa voi tarpeentullen istua. Pesupaikalla joudun sillointällöin kurottelemaan, ja mietin onkohan siihen jo valmista ratkaisua, vai yritänkö itse keksiä jotain. Sivusta pesu ei nimittäin ole kovin mukava ajatus, mutta jos se on toistaiseksi paras yltämis mahdollisuus, niin sillä mennään.
Minä stressaannun todella helposti ja olen ala-asteesta asti kärsinyt paniikkihäiriöstä. Minä en yhtään tiedä miten purkaisin jatkuvaa stressiäni. Stressini kulkee ahdistuksen kanssa vähän käsi kädessä, sillä kun en osaa purkaa stressiä se kerääntyy ja minä ahdistun, josta laukeaa paniikkikohtaus. Stressin ja paniikin aikana en ajattele selkeästi enkä tiedä mitä tehdä, joten siitä tulee vähän niinkuin pakokauhu. Tiedän että stressi ja ahdistus ovat minulle suuri ongelma.
Koska olen usein alituisen ahdistuksen alla, se vie minulta hyvin paljon voimia ja olen jatkuvasti poikki. Mitä enemmän stressaan sitä enemmän lepoa tarvitsen, mutta nukkuminen ei ole helppoa jos jännitän edes vähän seuraavaa päivää. Karanteeni on suonut minulle riittävää unta, vaikka tähän liittyy omat huolensa, kuten "miten ihmeessä palautan ruotsin monisteen" se on yksi suurimmista stressin aiheista. En nimittäin uskalla palauttaa sitä yksin. Tuleva asiakastilaisuuden näyttökin jännittää vähemmän kuin monisteen palautus, ehkä koska olen tutummassa paikassa ja tiedän mitä teen, ainakin vähän.
Pääosa ajastani menee lepäilyyn. Harrastan myös napatanssia, jota oli kerran viikossa, mutta karanteeni vei sen minulta. Tanssissa olen huomannut etten juuri stressaa sillä keskityn vain liikkeisiin ja unohdan muun maailman pariksi tunniksi. Minulla on sillointällöin päiviä jolloin hoidan itseäni esim rasvaamalla jalat tai hoitamalla kasvot, se tapahtuu ehkä noin muutamien kuukausien välein. Olen miettinyt jos saisin itselleni positiivisemman elämän asenteen jollain tavalla, mutta olen hyvin ailaheleva senkin suhteen.
Kuormitun lähinnä siitä kun ajattelen kaikkea ikävää ja olen stressaantunut niistä sioista. Lisäksi kuormitun helposti yleisillä paikoilla, isoissa ihmisryhmissä ja sosiaalisissa tilanteissa, mutta se on vähän voi voi ja sen kanssa pitää vaan elää. Uskon että jaksaisin paremmin kunhan se stressi lähtisi pois, silloin minulla olisi vähemmän kuormittavia tekijöitä yhtäaikaa.
Huomasin tässä yksipäivä kuinka huonossa kunnossa olen. Olin nimittäin tehnyt pastaa käsin ja seuraavana päivänä minulla oli kädet ja vatsa lihakset kipeät, sekä vähän myös lapaluiden alueelta. Pastataikinaa tulee vaivata todellahyvin ja jonkun aikaa, mutta silti minusta tuntuu ettei minusta pitäisi tuntua siltä että kävin edeltävänä päivänä vähä salilla.
Työni vuoksi minun tulisi pitää paremmin kunnostani huolta, ja ehkä tasapainottaa kehoani rasittamalla välillä niitä lihaksia mitä en työskennellessäni käytä. Minulla on kyllä jo tapana venytellä niska- hartia aluetta melkein päivittäin, sillä ne ovat helposti jumissa. Minä myös hieron joskus polviani, sillä olen kuullut sen auttavan polven niveliä, mutta sitä voisi tehdä useammin. Minusta olisi hyvä ryhtyä venyttelemään, jotta en hajoaisi heti vanhetessa, ja olen aika kankea muutenkin. Liikkuisin varmaan paremmin, jos saisin itseni ulostalosta kuin koiraa lenkittäessä. Onneksi minulla on tanssi. Tosin minun pitäisi todella liikkua enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti